lauantai 31. toukokuuta 2014

Uitettu koira !!!!

Tännää ol yks niist koiran omistajan parraist päivist, ko ei tient oisko itkent vai naurant.

Meil ol aamusel kiirus kauppaa ja Lilli pääs pihamalle pissille, mutta tää mokoma häviskii.
Mite voikii vanha koira karata nii noppeest, kumarruin ottamaan kenkiäin ja koiraa ei oltkaa ennää missää.
Sitä huuveltii ja maaniteltii herkkupalasil sellaset  puolisen tuntii, vislattii ja huhuiltii, lopuks ikämies lähti jo essimää.


Sielthää tulkii sit takaspäin kiukkuin isäntä ja onnellinen koira ,
sen seittämäs siivos,  tuost kuvast ei saa tarkkaa määrää siint kurast ja paskast jossa tuo elläin ol.Ei muuta ko vuorattii kuisti vanhoil pyyhkeil ja jätettii mokoma haisuli sinne, ko pakko ol joutuu asioille.
Onneks olin jo aikasemmin ostant nää jokkaisen maalaiskoiran kauhistukset, Lilli ko näkkeeki jotta


vejän keltaset hanskat kättee ja otan mäntysuopaa ni sillo tietä piisaa, onneks ollaa opittu tuon koiruuven metkut.
No kottii tultuaa, sit ikämies kanto koiran suihkuu, joka ei sekkää oo Lillin miel paikka


Yrittää olla ain nii pikkust ja huomaamatonta,


Tuos vaihees oisin mielust kuristant koko rakin, ko sitä kuivunutta kurraa ja toist tavaraa ol kaulan alus täynnä, mie ärisi ja pärisin, ikämies vahti ovel pyyhkeen kans ja Lilli piti omituist kurinaa joka ei viitant tyytyväisyytee.
Tulhaa tuokii taistelu päätökseesä ja taas ikämies nappas Lillin kainaloosa ja kanto kuistille kuivauksee.


Se sit olkii metkaa hommaa, ko koira halus karkuu ja ikämies koitti saaha pyyhkeel kuivattuu suurimmat veet turkist

Välist pit päristää turkist veet pitki kuistii ja isäntää.


Lopuks laitettii lattialämmitys päälle ja jätettii Lilli sinne kuivumaa, voi että hää ol muttusissaa, ei kelvant ees herkut.
Nii ja myö alettii sit siivoammaa sitä mei kylppärrii onneks ol mäntysuopaa ja kumihanskat.

Mukavaa viikonloppuu .

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Kepittelyä

Täs on jo tult usseemman vuuven könkättyy tuon kyynäräsauvan kans, mokomakkii apujalka, jota inhoon syvämein pohjasta.

kuva on vuodelta 2010 ja otettu Heinävedellä

Ihmisetkii näkkeet ain ensi tuon kepakon ja kääntäät katseesa pois tai alkaat päivittelemää suuree äänee, jotta joko sie raukka oot mänt nui huonoo kuntoo jotta keppii tarviit, voi ,voi ko miust tuntuukii pahalt ko muistan siut terveen ja nyt sie raukka kepin kans kulet ja muuta vastaavaa.
Ei tuollaset kommentit kauhiast mieltä piristä. Päivastoi tekis miel mätkii kepin kans nuit ruikuttajii,  siks mie oonkii ristint tuon apujalan ketunvipiksi, kassokaas ko hieno nainen ei kirroille,(paitsi niit Säkkijärveläisii loitsui)  ni tul tuo sananväännös nii sopivast kohalle.

Mut sit eile sain mahtavan näyn täält, maahiskan blogist, mite voikii kepit olla noin komiat.
Niipä miekii aloin tekemää ommaa versioo


Virkkasin keppii monta erilaista putkee ja pallaa ja ompelin ne kii toisiisa


                                                   Koristelin rimpsuloil


                                                       ja kukkasil


                                                      sekä erilaisil lehdyköil


Eikö ookkii ihana ,ei tuota ennää voi mikskää sananväännökseks kutsuu. Selvästähää tuo on Ihanainen.
Yhen pirssikuskin vinkist tein siihe viel lenkurankii jost sen voi laittaa roikkumaa.


Nyt minnuu ei harmita vaikka ihmiset huomavatkii ensmäiseks kepakon, kyllähää mie mieluust tuota Ihanaist esittelen, mut eelleenkää en tykkää niist päivittelyist, jos mie kerran kestän tään hetkisen olotilain nii pitäs toistenkii kestää, miehää täs se kipiä oon.

Oikein ihanaa päivää teil jokkaiselle, nää satteet ja kylmät sotkiit miun värjäykset tykkänää, mut onhaa meil viel kessää monta kuukautta.

maanantai 26. toukokuuta 2014

Kato käi kartanolla


Nyt sit alkaa noit viime talven tuhoi tulla lissää essii, mie oon tuol pihamaal kaivant ylös yhe märäntynneen nauhuksen, paleltunneen murraatin ja miun vanha pioonikkii ol kärsint, siirsin sen tännää toisee paikkaa,

viel viime vuon se kukki komiast ja nyt ol vaa muutama hento kasvusto ja ei nupun nuppuu, kaik muu  ol ihan pehmiää, ja tää ol sentää kohopenkis. Eihää pionii sais enää tähä aikaa siirtää ,mut ko ol pakko.
Kolme käröhöökii on kuolt, niis ei näy yhtää alkui ja kaik muut kärhöt on jo hyväs kasvus.


tää harmittaa kaikist eniten ko täs ol aina mahottomast kukkii, mut tätähää tää puutarhurin elo on, kasvit kukoistaat ja kuoloot, ja noille säätiloille ko myö ei maheta mittää,
mutta ettei tää ois ihan pelkkää narinaa ja harmittelluu ni onhaa miul tää


uus kommee hortensia, tää on sellain hypriiti joka muuttaa väriää kesän mittaa, aluks kukat on tuollasii vihreit, ja sit punavihreit ,sit punasii


tään mie piänkii tuos ruukus ja talveks se muutta kellarii jossa muute käi jöriineillekkii (daalia) huonost sillä hiiret pistel ne poskeesa. Siihe loppu sit jöriineitte kasvatus.

Mut näist harmeist huolimatta alotellaa uutta viikkoo ja mahtavis lämpötilois.
Huomen heitän revonpavut pattaa ja keittelen niist liemen keskiviikkon kerron sit kui siin käi.
Mukavaa viikkoo teil kaikil.

perjantai 23. toukokuuta 2014

Puut kukkii

Oi näitä ihanii kevvään päivii, nääkö vois säilöö ja ottaa sit essii ko elämäs on oikei synkkää ja musta vyöryy pään sissää ja maailma pimenee.

Monet omenapuut ,kirsikat, saskatoonit kukkiit niin mahottoman komiast ,ne on ko morsiimmet huntu pääs ylkää oottamas.


Jänisten syömä valkiakuulaskii yrittää kukkii mut aika heikost


niimpä ripustin siihe nuo viimoset hatut, nyt on hattui tehty täys tusina


vaik kuvas niit näkkyykii vaan 11 sillä yks tuollanen valkia läks jo maailmalle.


Näit on olt ilo tehä ja jokkisee hattuu virkkasin mukkaa ilosii aatoksii ja hyvvää mielt, toivottavast saajat kokevat noitakii tunteit sillo ko maailma on musta ko yö,


mut nyt ei pelätä tulevii synkkii päivii vaa iloitaa näist kevvään morsiimmist.
Oikei ihanaa viikonloppuu ihan jokkaiselle tääl pipahtaneel.
Kiitoksii täst viikost ja kommenteist ,jatketaa taas ensviikol.

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

JIPIIIII se on kesä !!!!!

Mie julistan nyt kesän virallisesti alkaneeks, tai oikiastaa se alko eile,ko laitoin paan alle tulet.


Savua tul yl oman tarpeen, mutta mikä ol keitoksii vahties, ko käki kukkuva helskyttel nii komiast ja jos niist kukkumisist lasketaa tulevii vuosii ni reilust männee yl kaks sattaa.
Taivaal vyöry issoi hanhiparviloit, aurinko lämmitti , jotta osaskii olla mahtavaa.
Tään kesän värjäyskauden alotin kiventieral, sil harmaal jäkäläl jota kasvaa kivien pinnas, osa ol viime syksysii ja osa nyt kerättyi. Miulle ko sattu hyvät apajat ko naapur ampu pelloltaa isoi kivii ja mie sain niist jäkälät, muutehaa sitä ei saa toisen maalt ottaa.


Tätä ihanaa ruskiaahaa sielt padast sitte tul, 450 rammaa luonnon valkiaa Jukolan poikaa (7- veljestä). Haaveis on taas tehä par issoo peittoo ja muutama huivi.
Jälkivärriikii meinaan viel ottaa, mut se jääp viikonloppuu ko täs on kaikenlaist muutakii, niiko lääkäris ja kampaajal käyntii eikä het viissi uutta kampaust savustaa.

Sit mie kiitän Ouskun tekeleet blogii mahtavast palkinnost, ihanii pitsei ja kankait joije kimppuu käyn syksyl, koha nää ulkotyöt on tehty. Kiitos siulle.


Seuraava kiitos mennee mehtänemänälle täst tunnustuksest


Miun muisti ko on mitä on nii nää molemmat tul vasta nyt tänne essii. Mie ihan oikiast kärsin huonost muistit, kaks kertaa on käynt tutkimuksiskii,onneks tää ei oo etenevää vaa johtuu nuist miun vahvoist lääkkeist ja täst kroonisest kivust.
Jos en het laita asioit lapulle, nii unohan, nii että anteeks ko en aina muista vastata tei kysymyksii,
mut tähä mie muistan vastata pyyvettii kuvvaaLillist


Siin mei vanha neiti istuu ja nauttii kesäst.
Ja Virpi mei pittääkii alkaa tutkimaa jotta mihi Virsuin sukuhaaraa sie kuulut, jospa hyvinkii oltas sukkuu:))
Nauttikaa kesäst, kärpäsist ja ukkosistkii sillä ilman vettä ei mikkää kukoista
tavataa loppuviikost.

tiistai 20. toukokuuta 2014

Rakkain esineeni haaste

Mie sain jo aikasemmin haasteen, ouskun tekeleet blogista ja täs pittää ottaa valokuva viijestä rakkaasta esineestä ja kertoo niist jottain

No täs olkii sit miettimist, ko ylleesä mie en rakasta esineit, mutta sit laitoin viis sellast jotka on miulle tärkeit, ensmäiseks


kuva miun petist, koska jouvun tuon rappeutuvan selkäin takia viettämää siin paljo aikaa. Tuos mie teen kaik miun kästyöt ,tuos mie kasson telkkarii, ja tuos mie nukun yöt.

Seuraava tärkiä esine, tai oikiastaa esineet



on miun  sormuksein, ikämiehelt täs vuosiin saatos saatui, paitsi tuo jos on lila kivi se on miun äit vainaan sormus jonka hää sai miun isältäin, sen ees on miun vihkisormus joka sekkii on olt miun äitin kihlasormus ja se on kuulemma ostetu aikoinaa Lieksasta, vuonna 1951 Pehkosen kultasepän liikkeest.
Kolmas kuva pittää kans sisällää monta tärkiää asiaa


tuo kastelukannu on miulle siks tärkiä ,ko se on aikamiespojan lapsuuvest, hää isse osti sen aikoinaa kioskilt, sit kuvas on noit pöllöi joit mie kerrään.
Neljäs kuva


tää on miun issäin puolen suvun sukupuu , täst mie tiiän mist mie oon tult, ja kuka mie oon.
Tää on siit metka sukupuu jotta tuo vasen puoli on miun mummoin sukkuu ja oikia miun issäin , ko miun mummo ja pappa on sammaa Virsuin kantasukkuu.Mie oon tuol oikial, toisiks ylimmäl oksal ,neljäs oikialt.
Viijeis kuva kertoo, myöskii miun karjalaisist juuristain


ja siitä kuinka tärkiää usko miulle on, ilman uskoa en olis ennää tässä.

Sit tää pittää laittaa eteepäin neljälle ja pittää laittaa myöskii linkit hei blogeihi.
Ai ko mie sit en tykkää täs valinnast, ko tää ois mukava teil jokkaiselle mut kassotaa mitkä esineet on rakkait seuraaville

anja-reginan aitta
zakuska-pöytä
kuukkelin paja2
selätön puutarhuri

Ja nyt sitte kaiki ylös ,ulos ja lenkille niiko Tarvajärvi aikoinaa sano, toivotettuaa ensin aamujen aamua.





sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Reissusta kotia palattu

Pyhä aamun rauhaa teil jokkaiselle, miul on olt täs vähä kiirusta ja sutinaa, ni on nää pagisemiset jääneet vähä niiko hunninkolle.
Käytii ikämiehen kummitätin hautajaisis,vähä tuol pitemmäs matkas,mut ei siit sen enemää.

Koukuteltu on, mutta kuvattu ei , ko varastos on viel muutama hattu jota ette oo nähny


Tää kolmikko on mänös myöskii hyväntekeväisyytee. Miulla ko on jo hattuloit ihan tarpeeks, enkä mie niit millää kerkii kaikkii päässäin pitämää.


Nää on tehty jo uuvest langast, ko omat varastot loppuit, lanka on sitä ihanaa Catania puuvillalankaa.
Joka on nii mukavaa virkata, ja hatuist tullee tosi napakoit, ja tuos langas on sit ihanii värilöit.

Nyt sit tulkii kesä, iha niiko mei poissa olon aikaan ois koko luonto muuttunt keäseks, mie lähen täst kasselemmaa puutarhaa , kuuntelemmaa lintui lauluu ja laskemaa nuo narsissit.
Viettäkää lepposa lepopäivä .

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Uutta oppimassa

Kyl se vaan on nii  jotta vanhakii oppii uutta, työ ette uso miten lystii miul ol eile, vielkii on suu marrillaa ko kissal kermavajil.
Eilehää ol taa se mei mukava neulekahvila tuol Kotkan Prisman kahvilas, ja täl kertaa myö tutustuttii tälläsii,


erilaisii koukkuloihi, toiset ol paksui ja pitkii ja toisis ol koukut molemmis päis.
Niil ol tarkotus alkaa opetelemaa jottai sellast jos tulokseen on tuollast niiko tuos kuvas.


No justiisa koukkuamistahaa myö opeteltii.
Voi mahoton sentää mite metkaa tuo homma ol, siel myö naiset koukuttii ja naurettii, juotii kohvii ja saijuu ja naurettii,


Syötii ja koukuttii yhtaikaa ja tietyst naurettii. Toiset asiakkaat kasso meit ja hyökii nauroit, kai sitä nyt kästöit yhes tekevä ilonen naislauma saap hymyn jokkaisen huulille.

Molempii koukkuloijen käyttö ja tekniikka olkii yllättävän helppoo, mie oon luult sitä vaikeemaks ja pakko on sannoo jotta rakastuin ihan ens koukutuksel, tätä mie halluun oppii ja tehä lissää.
Koso-täti on koukus.


Kassokaa nyt miten kommeeta tuoskii on syntymäs


Mie tein tälläset harjotelmat ja ostin issellein nuo molemmat koukut ja het ko kottii päästyväin sain vaatteet vaihettuu ni essiin lankoi ja alotin opettelemaa, ilta siin vieräht mut valmist tul



Tein  paksust villalangast  kämmekkäät, eli unilapaset, miul ko särkee ja kolottaa kässii, ko tuo riivatun nivelrikko on jo käsiskii, ni nää villaset auttaat kolotuksee ja iha oikiast mie nukun nää käes.
Aamusel ol sormet melkei ko enne nuoreen.
Nuo on erlaiset ko ol vaa tuollasii nyssäköit, mut nythää mie tiiän kump on oikia ja kump vasen.

Kiitoksii eiliselle opettajalle ja Kangaskeitaan Sannalle tuost mahtavast hetkest ja opetuksest
Lissää kuvvii näätte, kapteenilla blogist, hääkii ko ol siel.


Nii ja neulottii siel sormilkii.

Oikei mukavaa päivää teil kaikil. Mie jatkan koukkuamist ko ulkoon on nii riivatun märkää meilkii on nyt talo lammen rannal ko naapurin pellot laihnehtiit vettä.

maanantai 12. toukokuuta 2014

Huvi ja harmi

Äitiinpäivä män ihan mukavast, miesväki osti miulle orvokkeja, niiko ain ennekii, ja käytii hautuumalla Haminas, niiko ain ennekii.
Mie lopettelin hyväntekeväisyytee menevän huivi jossa tää tuttu malli.


Lanka Nallee, huivin koko ja langan menekki niiko ennekii.


Uutena värinä on tuo oranssi.

Mut sit tuol puutarhas ei ookkaa narsissei niiko ennekii, tää oikullinen talvi tuhos niit aika läjän, viel viimevuon täskii paikas kukki näin monta ihanaa narsissii


Nyt kukassa on vaa nuo kaks eturenan puskaa ja kukkii yhteesä kuus.
kaivoin eile penkin auki ja tuo upia ryhmä ol märäntynt, iso kasa ihan pehmeit sipuleit joutu kompostii, muutaman kitukasvusen pelastin ja istutin uuvestaan. Saa nähä lähteetkö kasvamaa.
Samanlaist katoo on muutamas muuskii narsissi ryhmäs ja osa nupuist on kuivettunt ja palentunt ei taija tänävuonna kukkii ollakkaa yli 1200 kappaletta, alustava laskenta on vasta 800 kappalees.
Tätähää tää puutarhurin elo on välist onnistuu ja sit välst kaik männee pielee, niiko ennekii.

Oikei mukavaa viikko teille kaikil, ja tervetulloo Harakka mukkaa lukijoihi.

lauantai 10. toukokuuta 2014

Aarteiden etsintää

En raaski pittää vanhaa rouvaa ja teit muitakaa jännitykses ko kerroin tuost aarteijen etsinnäst.
No kaikhaa alko täst,


niije kasvimaa renkaitten takan ol kivi jonka ympärille halusin kukkapenkin, joho voip kylvää kehäkukkii ja ruiskaunokkei.
Ikämies alotti kaivamaa tuost kohtaa jos nyt on nuo narsissit, ja äkkiä hää huus jotta tuuhaa mamma kassomaaa mie löysin hopialusikan.
Enhää mie tietenkää uskont ja huusin takas jotta älä sie hullujas haasta, sie mittää hopiaa löyvä, mutta hää vaa väitti jotta hopialusikka tää on ja niihää tää mokoma löyskii.


Vähähää tuo on tummunt ja varre kaiverruksit ei saa selvää mut hopiaa se on.
Män hetki ja hää huus jotta nyt mie löysin Arabian lautasen, mie mään kassomaa ja hänel ol käjes ihan oikia Arabian kahvitassi.


Siinvaihees mie tempasin lapion ja sanoin jotta annahaa ko miekii kaivan tiiä vaik löytys koko astiasto, no enhää mie löytänt ko yhen vaivasen ruostuneen markan rahan ja tään....


ison maalipönikällisen viinapullon korkkei, lääkepulloi, rikkonaisii pulloi, partakonneen terrii, sytkäreit, makkaran kuorii jois luki viel jotta lauvantaimakkara, sinappiputkiloit nii ja sen markan.

Siis ihan uskomatonta mitä kaikkee sinne ol kätketty, kai siin on olt joku roskamonttu, täs sen näkkee ettei tuollanen jäte luonnos mihinkää katova.
Enneaikaa ko se lajittelu ol sitä että kaivettii jonnekkii kuoppa ja kipattii kaik töryt sinne, on se vaa hyvä että nykyvää osataa kierrättää, mut mihi ihmeesee mie nää roskat laitan, vissii kaatopaikalle.

Eli tälläsii aarteit myö kaivettii.
Oikein iloist juhlaa jokkaiselle juhlitaa sit ommaa äitiinpäivää tai oman äitin äitiinpäivää.

perjantai 9. toukokuuta 2014

Vielä yksi

Kylläpä se jaksaakin sattaa ja olla kylmää, saje hakkas kaik vuokotkii , etten kerint kuvvii ottamaa, mut korvatkoo tää hattu valkovuokot.


Tää on vähä pinenmp, enemmänkii niiko lapsen päähä tarkotettu


Ko käin ostamas tuota vihriää puuvillalankaa ni näin siel kaupas mahottoman uppeit sävylöit, ja tännää meen ostamaa niit.
Tälhetkel on monta ideaa pääs, tekis miel tehä sitä ja tätä ja tuotakii,mutta ko miul on vaa kaks vaivaist kolottavvaa kättä ja se bläkkärtekker puuttuu kokonaa, ni millää ei kerkiä.

Eile illal kassottii ikkunast mite hirvi-emo ajo matkoihisa aikuiset kaksos vasat. Vasat män emon peräs ja emo kiepautti issesä aika äkäsee ympär ja jahtas vasojaa pitki peltoo, koha emo rauhottu ja alko lonktella etteepäi, ni taas vasat seuras ja taas emo anto niille hatkat.Tää toistu monta kertaa. Lopulta ne vasat tajus että ei emo ennää huoli niit mukkaa ja nii ne läks kahestaa kohti messää, Emo läks toisee suuntaa, maha nii piukeena, uus vasa taitaa tulla piakkoin.
On se julmaa tuol elläinmaailmas.

tää huono kuva on jokusen vuos sitte otettu yhest emost ja vasoist.


Toivotaa että kelit korjaantus, ja pääsis taas pihamaalle, miul jäi aarteen essintä kesen,kerron sit koha oon loputkii aarteet kaivant.
Kiitoksii kommenteist ja mukava jos tuost miun kasvimaast muutkii sai ajatuksen tehä samanlaisen.
Mukavaa viikonloppuu teil kaikil.