sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

ILO

Tänään on ilon päivä, on pääsiäinen, sanotaa jottahaa, aurinkokkii tanssii ilost, ko Kristus nous kuolleista.
Hyvistä aikeistain huolimatta jäi viime öinen jumalanpalvelus vällii, kipuin takia pit jäähä kottii, mut kasselin telkkarista ko pääkaupuntilaiset kiersiit kirkkova ja sit kirkos lauloit jotta :" Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti, haudoissa oleville elämän antoi."


Mikäpä sopis tähän pääsiäis aamun illoon paremmin ko uus värikäs huivi.
Virkkasin sen purosta jonka nimikii sattu olemaa ILO. Hiukan järjestelin lankoin värilöit jotta sain aina sammaa sävyy enemmän. kaiken kaikkiiaa tuoho män lankaa sellaset 300 rammaa ja rapiat päälle.


Reunan virkkasin huopasel. Huivi on aika iso korkeutta sellaset 70 senttii ja leveyttää metri seissämänkymmentä. Ai ko se lämmittääkin mukavast miun kippeit hartioit.
Niiko huomasitte tää on tehty sil samal mallil ko se bambulangast virkattu huivi.

Kiitos teil kaikil pääsiäisen toivotuksist ja tervetulloo Markka lukijoihin. Jatketaa myö ilon pittoo,
ja nautitaa kaikist ihanist pääsiäisherkuist niiko pashast, ai että se on sit hyvvää.



                                  KRISTUS NOUSI KUOLLEISTA--TOTISESTI NOUSI.

torstai 28. maaliskuuta 2013

Narsissien lumoa



Oikein rauhallista kiirastorstain ehtoota ja huomista pitkäperjantaita.

Nyt käi nii ettei kaupassa olt ennää yhtää kunnollista purnukkaa niitä pikkusii narsisseja, siks essin kuvvii viime kevvään narsiin loistosta.
Toki mie sain sit vähä erilaisii narsissei, mut ko ne keltaset ois just ne tän ajan.
Säästäkää sit ne sipulit, ja istutakaa ne syksyl puutarhaa ni seuraavan kevvään kukkiit uuvestaa.



                                 Näi monta erilaist narsissii kukkii miun puutarhas.

Tervetulloo Tanja lukijoihin.
Mie vettäyvyn nyt hiljasuuteen ,tavataa pääsiäispäivän, siihe asti toivon teil jokkaiselle siunattuu juhla aikaa.

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Lisää tipuja

Oi että on komia aamu, kävin ikämiehen ja koiruuven kans jo lenkil, käveltii pitkin hankii, vaik ne ei kestäntkää ko moottorikelkkoin jälkiin kohal. Onneks naapuruston pojat on ajelleet pelloil ristii ja rastii ni saatii ihan kiva lenkki.

Anneli on tehny mahottoman metkoi purkki lapsii, käypääkä kurkkaamas,  ja hänelt mie nappasin ajatuksen tähä seuraavaa tipusee.


Lankaa ol vaa nii lopen vähä jot pit kannen ranttii liimata silkkinauhaa ja purkin reunast näkkyy pikkasen punast, ko loppu tuo nauhakii.


Pyrstö, siivet ,heltta ja nokka on leikattu huovast ja kuumaliiman kans liimattu paikoillee.
Tää tipunen vahtii pääsiäis namusii, harmi ko en saant siihe mitenkää ääntä, ni ois olt metkaa nähä mitä ikämies tuumais karamelli varkais ko purkki oiskii huutant,"Ähää jäit kii"


No myönnän, jot muutaman kerran oon käynt purkkii kurkkaamas miekii, ja pitähää miun maistaa ,jottahaa nuo namut on tuoreit, kuka sitä nyt pillaantuneit söis, saatika tarjovais tuttavil.


Oikei ilois tätä päivää, ja jännitys senkun tihenee lukijoit on jo 93, tevetulloo Sari ja tää toinen uus liittyjä.
Metkaa jotta miun sivuil käyvää, iha ulkomaita myöte.
Kiitos taas jokkaiselle ,ihanist kommenteist.

Ei muuta ko männää ulos nauttimaa lämmöst ja valost.

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Kuka sitä munikaan??

Voi kiitos teil kaikil ihanist kommenteist,ja Mirjuska kiva ko sie kerroit virpovitsan tekemisest ja symboliikast, tärkiää tietoa, jaoit ettenpäin.
Tervetulloo Suvi mukkaa lukijoihi. Ennää puuttuu yheksän ja sit arvotaa.

Mie täs taannoin mietin jot mite ne kukot munnii, no nyt sekkii ropleema on selvint, hyvinhää tuo tuntu heilt käyvän.


Kokonaisen vadillisen ovat herrat eilisen päivän aikaan munnii lykänneet, vaik jotenkii nuo näyttäät kyl tutuilt, taitaat olla miun kaapist hajettui.


Täs vuosiin varrel oon tehny näit munnii joit nuo mokomat kukot nyt väittäät omiksee, liimailin helmii ja nyörilöit kuumaliimal papermassast tehtyihi munnii.
Nii ja kuulkaa kyl ne puputkii saap jottai aikaseks kassokaa vaik tätäkii..



Nii tomerast hää istuu siin munan pääl. Tän mallin löysin kans sielt samal ulkolaiselt sivult ko ne riikinkanatkii, tätäkii mie vähä muokkasin tein alaosan isommaks jotta sissää mahtuu isomp suklaatimuna ja reunaa pujotin silkkinauhan jolla saap hyvin kiristettyy munan paikoillee.
Tään vein eilen  miun blogini nuorimalle kommentoijalle pääsiäislahjakas.


Mut tähä päivää, tännää alkaa pääsiäis viikko, tai hiljanen viikko, piina viikoksikii tätä on sanottu, ja meil orttodokseil tätä viikkoo kutsutaa suureks viikoks. Tännää on meil suuri maanantai.
Juhlan tuntu on jo likkeel, päivä päivält käyvää matkaa kohti Jeesuksen ylösnousemust ja pääsiäisen riemuu.

Mie toivotan teil jokkaisel oikein hyvää suurta viikkoo.
Eletää sovus ja kunnioitetaa toistemme elämää.

Ai nii mikähää on vikaan ko mie en pääse millää lukemaa Intsun blogii tuonne vuodatuksee, onks muil olt ongelmii?

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Virboi Varboi

Oikein mukavaa palmusunnuntait teil kaikil, ja mukavaa ko Sannekii on liittynt lukijoihi, tervetulloo.

Tännää kulkeet pienet iloset noijat pitkin katui ja kylän raittiloit, värikkäät oksat kainalos,
pyytäät päästä virpomaa ja palkkaakii oottaat.

Mie aattelin haastaa teil vähä toisenlaisest  virpoma perinteest, alunalkujaaha virpominen on olt vaa mei karjalaisten oma juttu, ja karjalas virpoit nii luterilaiset ko orttodoksitkii sulas sovus.
Ei veikkonen sillo puettu muoskii (lapsii) noijiks, vaa pyhä vaatteis käytii virpomas, ensin oma väki ja sit kummit.
Eikä palkkaa saatu siin samal vaa vast pääsiäispäivän käytii palkka hakemas.
Tätä sammaa perinettä nouvatettii miunkiin koton, ja mie oon sit sen siirtänt etteepäi.


Sovan jälkee alko sit virpominen yleistyy ain niil paikoil joho karjalaiset asettu.
Työhää tiiättekii jot tää nykynen virpominen on kahen perinteen yhistyminen, läns suomalaisten pääsiäis lauvantain trulliin ja mei virpomisen.
Virpominenhaa pohjautuu ihan kristillisee perinteesee, siihe ko Jeesus ratsast aasil Jerusalemii ja kansa levittel vaattehii tielle ja heiluttel palmunoksii ja huusiit Hoosiannaa.
Tääl pohjolas ko meil ei oo niit palmui ni ihmiset alkoit koristelee pajun oksii oikein korioiks, aluks käytettii kankaan suikaleit ja karamellipaperii, nyt meil on sit kaikenlaisii uppeit materiaalei tehä oksii näit kukkasii.
Sitä mie en tiiä miks myö orttodoksit koristellaa vitsat kukkasil, eikä höyhenil, (vaik kyl niit höyeniikii ain sillo tällö näkkee)  tietääks kukkaa?

Palmusunnuntain aatton, eli Lasaruksen lauvantain kirkos siunataa kaik virpomavitsat


        Täs kuvas on osa eile iltases palvelukses siunatuist kauniist oksist


                         Viere on ikoni siint Jeesuksen Jerusalemii ratsastamisest

miun vissakimppu

                                                 
Palveluksen lopus pappi antaa jokkaiselle kauniin oksan, jolla kotoon sit aamusella virvotaa oma väki ja sit  se laitetaa ikonin taakse, tai vieree



Siin ne sit pietää koko pääsiäisen ajan, ihan sinne helatorstaihin asti, jonka jälkee ne hävitettää polttamalla, näi minnuu on aikonaa opastettu.

No nyt työ aattelette jot ompas tuo Koso-täti tiukkapipoin ihminen, ei veikkonen, en mie oo.
Toki mie suon lapsille ilon leikkii noitii ja lasken heijät virpomaa, ainova asia jost mie oon hiuka surullinen on se jot täst mei kauniist perinteest on monis paikois tult iha pelkkää kerjäämist.
Ei tehä kauniit vitsoi, johonkii oksaa kietastaa vähä serpentiinii ja sit kehtaa viel pyytää rahhaa palkaks, ja ei ennää kolikot kelpaa ,paper rahhaa pyytäät.
Ei kiitetä eikä toivoteta siunausta, joka täs on se juju.

                                               Virvon varvon vitsasella
                                                painan pajun oksasella
                                                tuoreeks terveeks toivottelen
                                                pahan poijes karkottelen.
                                                En mie siulta palkkaa vaadi
                                                enkä velkakirjaa laadi
                                                Luoja sinnuu siunatkoo
                                                paljo hyvää antakoo.

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Rohkeat ja ruskeet

No tääl sitä sattuu ja tapahtuu, meinaan tuol pupulandias, siel ko on nyt herrat olt ihan sekas, oi oi oi.


Tälviisi on tääl  pitsihelmat heiluneet. Isä-pupu sai jo kaulimest ja komennon männä kylmää suihkuu,ko alko käymää liian kuuman, porkkanatkaa ei maistuneet.
Harri laulo  serenaadii  ja huokail lemmen tuskis, ko vähä aikaa näytti siltä jot tää pitsihelmoin heiluttaja onkii sellain puuma...



Viehkost hää kujertel nuorel pupu pojal, heiluttel korviaa jot korut kilis, oi oi mitä raamaa ja romantiikkaa, mut sit suuttukii  Harri ja huus, jotta Roosa rusakko, tuu pois sielt lastenkammarist, tuu miun luo, ko sie oot miun elämäin jänis!



Hetken  Roosa mietti ehotusta ja horjui kahen vaiheill, ottaako nuor ja viriä, vai vanha ja komia.


Ja niiko elämäs ain käyp ni kukkaset sulattaa naisen syvämen, ol sitte kyssees  ihminen tai jänis.
Rauha palas pupulandiaa, sielt täält kuuluu vaa huokauksii, onnellisii ja surullisii.
                                                             TEH END.

Ol mukava lukkee tei kommentei, ja oikiaa osu arvaus, Harri on tehty vähä paksummaks ko muut.
Tosi kiva  ko Anneli2 oot viel mukana, mie sinnuu jo kaipailinkii, ja uusin lukija on Omin käsin, tervetulloo.

Oikein oikein ihanaa perjantait ja alkavaa viikonloppuu kaikil. Toivotaa jot vihdoinkii alkais ilma lämpenee.

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Keikari

Voiton puolel ollaa, ko tännää on kevätpäivän tasaus, valo lissääntyy, lisääntys lämpökii.

Kiitos taas ihanist kommenteist, nii uusille ko vakio kommentoijillekkii ja Ilona W tervetulloo lukijoihin.
Ennää 12 ni sit on sata täynnä ja arpajaiset käynnistyy.

Miun pupusten joukos käyp täl hetkel kumma kuhina, ukot on myttysissää ja mustankippeit ko mitkä,
naiset kihertää ja kuhertaa, ja ovat vähä keskenää kilpaileetkii,   sillä Harri on tullut


Herra Harri on rusakko, ja keikar mikä keikar. Ei tuolle kelvant samanlainen paita ko muille, ei ,hää halus valkian ja pitemmän, ja mokoma ruikutti miult viel paskerinkii korvallee ja ikämies joutu solmii Harrille kravatin kaulaa ihan oikialla solmulla.Tosin Harri viskas kravatin vähä tuolviisii vinnoo, ko hää nyt on kertakaikkisest se mikä on, keikar.



Paijan takaossaa miun piti tehä aukko jot hänät tulis komiammin essii, sillä Harri on tosi tarkkaa hännästää.


Entäs tää hammas, mokoma halluu koko ajan välkytellä tuota valkiaa hammastaa, vähä toisten kiusakskii.
Ai ai ,mikä keikar.
Se kelle Harri tuota ruusuu on viemäs ei oo paljastunu, ei ainakaa kumpikaa näist koton asuvist puputytöist oo sitä  saanu.
Tosin kuiskeit oon kuullu jot rusakkojen paris ois joku Harrille tärkiä,,, tiiä sitä sit, tää voip olla vaa tuon keikarin satuiluu.
Saa nähä kui tää tarina päättyy, lähteekö Harri? Tuleeko kukaan, vai hyppääkö puputyttö seinätaulusta suoraan Harrin syliin, ja mitä siihen sanovat toiset?.....Se selviää ennen pääsiäistä, tällä samalla kanavalla.

Oikein iloist keskiviikon jatkumaa.

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Kukko vai kana

Maanantaita , vielkii on pää pyörryksis, viime öisest upeuudest. Ol nii mahottoman komiat rebointulet jottahaa.
Pohjonen taivas ihan kylpi vihriän erisävyis, upiaa upiaa.Kuvat jäi ottamatta ko en malttanu hakee kameraa.
Mie en oo koskaa nähny tääl etelärannikol noin komioit  taivaantulii, sellasii pienii joskus.
Kyl siin tuns issesä pieneks tuollases ilotulitukses.



Väriloistoo on näije kukkojenkii siivis, liimasin niihi kuumaliimal tuollasii pienii värikkäit syvämii.
Kukot vaiko kanat, on virkattu Novitan  miami langast, kerä riitti just näihi kahtee. Isomp on 24senttii korkia ja pienenmp 18. Molempiin pohjalle laitoin muovipussis riisii, ni siks kestäät noi tanakast pystys. Muute ovat täytetty vanul.


Toisel on pyrstö tehty erivärisist huopasuikaleist ja toisel muutamast virkatust rusetist, jotka ompelin päällekkäin ja sit ompelin ne kii takamuksee.


Harjat on virkattu ja nokka leikattu huovast. Siin hyö nyt lipaston pääl oottat pääsiäist, ja mie vuotan josko nuo alkais munimaa, ko pääsiäiseen kukko munii, ja sen ihmeen halluun nyt kyl nähä.
Oon mie kuult jotta puputkii on munineet, mut se on jo kyl aika outoo?



Siin miun runkopisaras on jo muutama nuppukii, annan näije kukkii, muut nypin pois jotteivät vie voimaa oksiin kasvamiselt.

Mie kiitän teit taas kaikist mukavist kommenteist, ja toivotan teil jokkaiselle oikein iloist alkavaa viikkoo.
Voimaa ja varjelusta jokkaiselle.


sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Paketillinen iloa

Täss pikasee enne ulos lähtöö, aattelin muutaman sanan kirjuttaa.

Mie ko sain viimeviikol sit ihanan paketin


Ruskian käärepaperin alta paljastu näin kommee loota.Ihan  henkee pit piättää ko tää ol nii komia.


Lootast löyty taijokkaast tuunattu tikkuaski ja ja ja.....


ja tälläin ihana korkist tehty koira, jonka saap mangneetin avul kii vaik jääkaapin ovvee.
Eikä täs viel kaikki vaa....


hauska kortti ja kaks tuollast korkist tehtyy mangneettiikii sielt viel löyty.
Voi kiitos sie ihana Anne, sielt kaupunginlaidalt.

Sit maaliskuun ikkunakuva


Täs ei oo mittää muuta erroo tammi ja helmikuuhu ko ikkuna on likasempi. Kai sekkii on jonkunlainen kevvään merkki.

Ikämies tuol jo hoputtaa, pittää joutuu.
Mänkää työkii pihamaalle nauttimaa auringost.
Nähhää ens viikol

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Taidetta kottiin

Pakkas aamuva rakkaat lukijat, -22 asteen kylmyyvessä ollaa, lumet ei liiku ko traktorilla.
Kevättä silti koitetaa saaha ympärille.
Aikamiespojan vierailun aikaanhaa  ommeltii ensiks se liivi, kiitos teil ihanist kommenteist, välitin kehut pojalle, idea ko ol hänen. Harmi muute, ettei tuos uuves kommentti ikkunas oo mahollisuutta vastat tei  kirjotuksii.

Seuraavaks myö sit suunniteltii niist kirpputorilt ostetuist kankait ,tilkkutyö etteisen seinälle.


Täs on pohjana käytetty vanhaa lakanaa, jonka päälle aseteltii erilaisii liinoi, ja  kankaan paloi.
Tien kohal on viel poimui, ko mietin jot täytänkö kohan vanul jotta saisin pienen mäen,vai annako olla tuolviisii kuoppasena.
Ensin ommeltii liinat ja kankaat kii siksakil ja suoraompeleel.
Sit seuraavaks tehtii aurinko tai liekö tuo iso kukkanen. Keskusta on kans sellaset pikkuset liinast  ja poika
sommittel sitte nuo sätteet.



Jotka mie siksakkasin kii, ja koko ajan jännitin jot riiittäkö keltain rihma, just riitti, sen verran  jäi ylikii, jotta muutaman napin sais ommeltuu.



Poikapupu laitettii karmin nurkkaa istumaa, nuppineuloin avul,samoin tuo riikinkananen. Nuppineuloi  olkii hyvä käyttää ko tuo kuvan alusta on sellast huokost rakennuslevyy.


Tyttöpupun pääsiäismuna ommeltii kässiin kii muutamal pistol


Kori on osa jouluset kukkakorist. Puutarha saksiin kans leikattii tai oikiastaa jyrsittii tuo osa irti. Vähä se on haperoinen, mut kestää kasa ko kukkaa ei sitä kosettele.
Munat mie oon neulont viimevuon.



Mukavaa viikonloppuu ,toivotaa jot alkais pakkasetkii lauhtumaa jot voitas olla ulkoon nauttimas auringost ja kirkkaist hangist. Pajunkissoikii pitäs lähtiä essimää ko kohtahaa tehhää virpomavitsoi.
Huomasin jot Alli-Valpur ja Mari J. on tult lukijoihi, tervetulloo.
Seuraaval kerral kerronkii uppeest paketist jonka sain, siihe asti iso hali teil jokkaisel.

P:S miks ihmees tännää ei tekstit mää kohallee, hu hu, tätä tekniikkaa.

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Mitä ei äiti tekis..

Aikamiespoika läks tännää takas pääkaupuntii. Koti on hiljanen ja tyhjä, nyyh....
Ol tosi mukava puuhastella taas yhessä ja kute huomaatte hää laitto miulle  blogii kaikenlaist uutta ja komiaa.
Kiitos siulle poikain.
Kirpparit tul mukkaa muovikassillinen kankait, niist sit toiste.
Ompeluksiis ollaa nytkii....


Aikamiespoika toi tullessaa tään farkkuliivisä, joka on ollu aikonaa miun veljen takki, jonka hää puolestaa osti  36 vuotta sitte tuolt rapakon takkaa.  Samas pussis ol viel tee-paita  josta miun ois pitänt leikata kuva ja ommella se liivin selkää, mikä ajatus,  minnuu kyl lahjottii sit halauksil ja hellil sanoil, ko aluks olin empiväinen.
Tiiätte jot eihää se käy ihan noi vaa, ko trikoo venyy ja on löpyskää ja farkku kovvaa ko pelti.  Ensi pit ostaa liimakangasta, joho se kuva silitettii kii, sit leikattii tarkemmin ja  isse työn tilaaja joutu harsijaks , hyppäs mokoma viel pöyvällekkii istumaa , niiko oikiat räätälitkii.


täs tekovaiheita ja koristuksii.

 
                                                          Mie pein sil aikaa huilii


Pakko on myöntää jot kyl mie jännitin sitä kuvan ompeluu, mut onneks se onnistu tosi hyvin.
Sit niit sellasii pienii merkkilöitkii pit ommella, osan sai tehtyy konneella, mut osa ol pakko ommella käsin.


                                                              Liivi eest


                                                                ja liivi takkaa
kelpaa hänen nyt keikal kommeilla hienos liivissää ja muistaa vanhaa äitiää joka sormet veris ompel noit merkkilöit:))
Muitakii ompeluksii jouvuin tekemää, tää miun lapsein ko on toisest pääst liia lyhyt nii ko miekii ,ni kaik  farkun puntit  laahaat maata.


Kolmet housut lyhensin, jot eiköhää nuo nyt vähäks aikaa riitä.

Lisää ompeluksii tullee ensviikol.

Oikein mukavaa keskiviikon ehtoota teil jokkaiselle, kiva ko poikkesitte, tulkaapa toistekkii.




tiistai 12. maaliskuuta 2013

Maatuska kisa.

Nyt justiisa muistin jot oon aikoja sitte tehny nää patalaput siihe Sinipellavaisen patalappu kisaan.


Siin ol tarkotuksen tehä nää jämälangoist.  Täs nää miun työt sit on.
Ei muuta täl kertaa, pagistaa toisten lissää. Viettäkää mukavaa ehtoota.


maanantai 11. maaliskuuta 2013

Jatketaan Lilalla

Oikein iloist alkavaa viikkoo ja  maanantait  teil kaikil. Mukava ol huomata tei kommenteist etten mie ookkaa ainova joka hevosii pelkää:)) Kiva ko sie Sinikii kommentoit.
Anjan mie toivottelen mukkaa lukijoihin, tervetulloo.

Viikonloppu män taas vaihteeks kipui kärsies ja pillereit järsies, siint johtuen en oo huomioint teit muit, niiko ois pitänt. Oon pahoillani siint,  mut onneks nyt on vähä paremp olo.

Sain sen lilan pupun valmiiks, ja se lähti samantien maailmalle,


aikamiespoika ol mänössä käymää kummityttösä luona ja hää nappas pupun mukkaasa, ko tuliaiset olliit unhotunneet pääkaupunkii.


Nii kiire hänel ol, jotten kerint tehä tälle pupuselle ommaa mekkoo vaa kuten huomaatte ni äitipupu lainas omaasa, eihän sitä maailmalle voi ihan paljaana pupuna lähtiä.
Teenpä sit jossai vaihees uuven sille alastomalle äiteelle.


Tyttö ol tykänny pupusta kuulemma tosi paljo, ja ol het alkant leikkimää sen kans. Mukavaa.

Tääkii on sitä vähä isomaa pupu sarjaa tehty tosiaan jukolanpoikain langast.

Koht lähetää aikamiespojan kans humputtellee, käyvää kirpparil tutkimas tavaroit ja mennää juomaa saijut ihan kahvilaa.
Niiko yhes vanhas laulelmas lauletaa  jot "me teet nautittihin ja leivoksia", ni nii myökii tehhää.


perjantai 8. maaliskuuta 2013

Lilasta liinahrjaan

Oikein ihanaa ja iloist naistenpäivää , juhlitaa tännää naiseuttamme ja jaetaa illoo ympäristöönmme.


Jukolanpoikain langois on sit ihan mahottoman koriaa violettii lankaa, taik lilakshaa sitä taijetaa sannoo.
 Neuloin siint isselleni paremmat sukat.


Malli on siint SUUREST SUKKAKIRJAST  , koko siinä 36-37 ja lankaa män reilut170 rammaa.


Tää on siint metka malli, jot sukka voip olla suoras tai makkaralla, niiko siin laulus sil Makdaleenal, joka lenteli päivänkakkaralla.
Tuot lankaa jäi viel, ko pit ostaa kaks kerrää,ni nyt niist lopuist oon tekemäs pupujussii.. se valmistuu varmast huomenis, näyttää aika veikiält se tuleva lila pupu.

Jämälankoin hävityskii jatkuu ,täs muutama patalappunen.


                                               
                                                            Sit siihe liinaharjaa...

Mie pelkään heposii ihan kauhiast, mään paniikkii ja itken, syy tähän on lapsuuvest ko oon meinant jäähä hevosen jalkoihi , äit kerkis just  kiskasta miut pois enne ko hevoin ois tallont miut.

No olin toissapäivän lenkil naapurskan kans, käveltii sellast kapiaa messätietä, ja eiks vastaa tultkii yks kyläläinen hevosen kans. Hevoin seisahtu ko seinää, ko myö oltii hänen polullaa, tai en mie ennää siin vaihees olt, pistelin pitkin umpihankee, mahollisimman kauas tuost hirviöst.
Naapurska nauro, ratsastaja nauro ja hevoin hirnu, ikävii kaik kolme.
No hepo män sit toisee suuntaa ja myö lähettii kottii päi, kaivoin vaa ensi liiat lumet kengistäin, mut koko ajan ol sellain tunne jot koht taas männää ja lujjaa, kurkin taaksepäin, ja olin valpas, naapurska yritti vallaa minnuu rohkeutta, jot se hevoinhaa on hallinnas ja ihan kiltin näköin. Katin villat, miust se muistutti sellast hulluu hevost jonka sieraimist leiskuvaa tulta ja joka just hyökkää ihmisten kimppuu.
Hyvä ko olinkii valpas ,sillä se hepo tul takas ja taas minnuu vietii  hankee, ette muute uso mite noppeest tälläin liikuntarajoitteinen iäkäs naisihminen pääseekää keppilöijen kans umpihankee.
Siel mie seisoin polvii myöte ja tärisin, hyvä etten housuihi pissint, ko tää ratsastaja jäi viel siihe naapurskan kans haastamaa. Mie sielt hangest piipitin jot määtkö sie varmast nyt sen hummas kans kottii, jot miekii pääsen, alkaa näät olla kintut aika märät.
Ratsastaja lupas männä, ja hänen mänövää siivitti, hirnunta ja nauru.
Toivottavast ei toista kertaa tavata samal polul.

Tätä appeni tekemää hevost mie en pelkää.

Aikamiespoka tulloo tännää kottii, pittää lähtiä kauppaa ostamaa aineksii niit äitin lihapullii varte.
Oikei mukavaa viikonloppuu teil kaikil ihanil ihmisil jotka tääl käyttä, ja kiitoksii kommenteist nii
uusil ko entisilkii kirjuttajil.