lauantai 20. elokuuta 2016

Syksy tulee

Kiitos teille taas tuest ja rohkasust. Viel ois viis päivää kuurii, läntti on melkee poissa. Vassa viel kunnos, mitä nyt vessas juoksuttaa tihiää, mut eipä ainakaa oo koval.
Eile ol ensmäinen päivä ko oikeest tuntu, jotta täst selvitää ja siint ilost tein kranssin.


Käytin siihe kultapiiskuu, nukkajäkkärää, kärhön siemenhapsui, unikon siemenkottii, punasen heisiangervon siemenii ,maksaruohoo ja angervon punasii kukkii.
Hyväst passaa mei ulko-ovvee.  Tervetulloo toivottaa nii vieraille ko syksyllekkii.


Oikein mukavaa alkavaa syksyy teillekkii.                                                                                             
Leila kysel ,jotta mist tuo Koso tullee, no se on lyhennys miun sukunimest Kosonen. Entisen assuinpaikan naapurin tyttö tupes minnuu kutsumaa Koso-tätiks, siint mie sen sit nappasin. 

maanantai 15. elokuuta 2016

Hevoskuuri

Tänä kesän ei mikkää tunnu sujuvan, just ko luulee jotta helpotti ni eikös vaa tuukkii uutta lunta tuppaa, niiko nyt tääkii, läikkä tuos käes.


Minnuu on purast punkki tai borrelioosii kantava paarma, ja nyt sit ollaa hevoskuuril. 3000mg antipiottii vuorokauves. Saatta uskoo jotta olo on ko sil entisel likal jota juna tönäs.
Ko en tiiä oonko mänös tulosuuntaa vai tulos menosuuntaa, pääs humisoo ja väsyttää. Ajatukset ei kestä kasas jotta silviisii nyt männää.
Mut mieluust mie tän kolme viikkoo nuit pillerlöit popsin jotta säästyn pahemmilt vaivoilt.

Ei täl kertaa muuta tavattaa ko tää kuuri on kärsitty, nii ja piristykses kuva kommeist langoist joit neulekahvilan naisten kans värjättii.


kaks paperkassillist ol sipulinkuorii ja näit ihanuuksii sit paast nous


Oikee mukavaa elokuuta kaikil, kiitoksii kommenteist .

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Värjärin poika

Hei kaik rakkaat lukijat, myö kiitetää teit syvämmen pohjast  kaikist ossaanotoist ja lohutuksen sanoist. Kipu alkaa helpottammaa, mut viel mie aamusin ootan Lillii hakemaa juustoo ja joka päivä käyn hauval. Mut eiköhää tää täst lähe rullaamaa.

siel on kolme mei koiraa kaks hoffii, Pippuri ja Vimpula ja sit Lilli
Mut sit tuoho otsikkoo.

Aikamiespoikakii tul viikoks kottii meit piristämmää ja olkii  mukavaa olla kolmestaa. Leivottii ja laitettii ruokaa ja kaikkee sellast.
Yhten päivän poika sit kysy, jotta miten sie äit saat värjättyy niit lankoi niin korreiks.
No, aikaa ko ol ni lupasin opettaa hälle.

Alotettii siit mite tehhää vyyhti ja mite se sijotaa. Poika  ehotti jos vaikka nakattas koko kerä sinne pattaa. Silviisii ko pääsis helpommal.


Mie jo siin kohtaa mietin jotta mitähää täst tulloo.

Sit mäntii tuonne pihatielle kaivelemmaa mataranjuurii, ko poika iha vasiten halus auttaa just tuos rankas hommas, mutta, mutta... Muutaman juuren nostettuaa, hää tuumas jotta, eiks nää riitä, ko tulloo hik, ja kaik kärpäset männöö korvaa ja selkääkii kolottaa.
Neljännen juurakon kohal, miult palo pinna ja ajoin marisevan pojan kottii, ilmotin jotta miul ei oo hik, selkää kyl koskoo, ja korvii männöö kärpäsii, mut tää on vaa tehtävä.


Ja juuret ol pestävä. No ves loisku ja lotis ko aikamiespoika pes juuret, mutta sit häne pit männäkkii vaihtamaa kuivat pöksyt ja kaivaa kärpäsii korvist.

Juuriin keittämine suju iha hyväst, ko mie sen tein, poika huutel vinttikammarisa ikkunast jotta savvuu tulloo sissää.

Paa hyvä mies se akkuna kii.

Seuraavan päivän olkii sit isse värjyyn vuoro.

Poika vahti silmä tarkkaan lämpölöit, poltti muutan kerran sormesa, nokes housusa siis ne edelliseen päivän vaihetut, maris savust ja siint mite hankalaa onkaa huuhtoo lankoi,ko saavit on matalii ja selkää koskoo, kärpäset mennee korviin ja housut kastuu.


Mut oisittepa nähneet pojan ilmee ko saatii nuo koriat langat kuivumaa,. Äet myö osattii


                                          Olen värjärin poika, lähes värjäri siis itsekkin


Kuule poika , soita sie vaa kitaraa ja anna mamman hoitaa nää värjyykset.

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Hiljaisuus

Siellä siun on hyvä olla, nurmen alla uinahella, juosta taivaan tantereella.


Ei oo kipu kiusanasi, eikä tauti tuttunasi.
Meillä suru syvämmissä, murhe mieltä kalvamassa.
Kiitos siulle koira kulta, yhteisistä vuosistamme.

Rakas Lillimme jouduttiin täännää lopettammaa, hänel ko ol aika äkänen syöpä,


joka levis nopeasti koko roppaan.

On nii hiljast ja tyhjää, tuossa vielä kuppi, tuossa pallo, tuolla tukko karvoja.
Veet silmissä kuletaa , ei maistu ruoka ei saiju, eikä herkut.

On alkanu aika ilman Lilliä.


perjantai 15. heinäkuuta 2016

Pakkopullaa

Kiirettä on pitänt ja muutakii harmii on olt. Siin välis oon koittant saaha tehtyy nuit rästis olevii kästöit, käyvä mustikas ja kaikkee sellast.
Mite sitä voikii joku mieluin homma muuttuu äkistee iha pakkopullaks niiko nyt tääkii peiton tekele.


Talvel virkkasin peiton viikos ja oikee innost täriste, mut tätä mokomaa oon tehny jo kolme kuukaut.
Ko se ei vaan vientkää mukanaa niiko ne muut.
Oisko olt sit siin , ko tälle ei olt mittää selvää kohetta jotta kuka tän saa.
Mut siin se nyt on.


Kokkoo sil on sellaset 165x165 senttii.Nyt aamusel virkkasin loppuu ja saisin kuvattuu enne satteit.
Langat on etupääs 7-veljest mut joukos on muitakii saman vahvusii.


Vähää aikaa en peittoloit tee, nyt saap riittää.

Niist harmiloist sen verran jotta miul on uus nikama rappeutumas ja se vaikuttaa istumissee sen verran kipiäst jotta en voi täs konneel kauvaa aikaa ain viettää. Jotta ei piä pahastuu ko en ain käy tei muije juttuloit kassomas.

Mut kaikest huolimatta oikee mukavaa viikonloppuu, mänkää messää kerräämää mustikoit, nyt niit sit on iha mahottomast.
Miekii hupakko siel kepin ja poimurin kans touhotin ja muutaman litran sainkii. Ikämies uhkas sittoo miut omenapuuhu kii ja piilottaa kepit ,etten toist kertaa messää mee. No en mee , ol se sen verra rankkaa.

Tavataa taas

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Kaikenlaist asiaa ja asian vierest

Toissapäivään tuoho pellol ol ilmestynyt sitte outoi munnii, liekö isse dinosaurus ne käynt siihe vääntämäs.


Mei Lillin mielest nuo ol hirviöit, niille pit haukkuu ja murist. Varovast hää kassel kasvihuoneen takkaa mokomii hirvityksii, häntä roikku koipiin välis ja pikkuin koira ol nii peloissaa jotta iha täris. Pakko ol viiä toine tuppaa herkkuloijen luokse toipumaa. Nyt sit taas uskaltaa olla pihal ko paalit on korjattu pois.
Hassu koira.

Vanha rouva kysel miult kuvvii mongolian vaahterast, ota sit istuttaes huomioo jotta siint kasvaa iso


Siis oikeest iso ja joka suuntaa.
Syksysin siihe tullee komia ruska.


ja tämmöin on sit se pikkuruine alku


Huomen ikämies ja mie juhlitaa mei hääpäivää, 36 vuotta tullee täytee tätä tyyntä ja myrskyy.
Sain tälläsen komian hortensian


"ko siul ol sillo sininen mekko ja sinisii orvokkei ja miul ja pojal ol siniset paijat"
Jotta tuo mies muisti viel väritkii, vai kävikö hää valokuvist kurkkaamas.

Oikein mukavaa viikonloppuu teille

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Lapset kasvaa

Oikee mukavaa juhannuksen jälkeist elämää. Juhannus män kokkoo kasselles ja mansikka kaakkuu syyves,
myö ollaa seurailtu innol nuije linnupoikii kasvuu, nyt ovat jo tälläsii. Kannattaa napsauttaa kuvaa isommaks ni näkkyyt paremmin.


Pojat alkaat olla jo nii issoi että huonost mahtuut pessää. Viis niit siel on.
Saisivat koht lähtee lentoo, alkaa nimittäin  olemaa siivoo ja kärpäsii.
Jokapäivä noit pittää käyvä tervehtimäs.

Kästöit oon tehny kolme myssyn verran.


Lanka näis on Novitan niitty, mukavan pehmiää keinokuituu. Värit on iha ko kessäiselt niitylt.

Puutarhas jatketaa kitkemist ja kassokaas mitä löyty.



Nui monta pient alppikärhön taimee. Mie surin kevvääl ko talven aikaan ol hiiret järsineet emokasvin iha hengilt, mut näist mie saan monta uutta kärhöö tilalle.
Muitakii löytöi ollaa tehty, niiko mongolian vaahteran taimii, ja pähkinäpensaijen alkui.
Mukavaa ko kasvit lissääntyy ominee.



Oikei mukavaa kesäkuun loppuu ja lepposaa heinäkuun alkuu.

Ai nii kiitos Vekille vinkist, mut jätin täl kertaa vällii, oon nii vähä jaksant ennää värjäillä.